On Se EPELI

Naantalilaisen mittelin sielunelämän tarkastelua

tiistai 31. toukokuuta 2011

Vilka köttbullar!

Eilen käytiin TSAU:n alkeisryhmän treeneissä ja vuorossa oli keinu. Jännitti etukäteen, kun Meeko aikoinaan kiipesi keinuun vähän liian innokkaasti ilman apua ja keinu pamahti alas. Traumaattinen kokemus oli nähtävästi unohtunut, niin innolla jätkä kiipesi lihapullien perässä keinun päähän ja jäi kiikkumaan hurmiossa. Tämän jälkeen yritin mennä pari hyppyestettä huonolla menestyksellä; tarjoamani nakit oli so last season verrattuna kouluttaja-Mirvan keinulla tarjoamiin lihapulliin. Onneksi meidän jätkä ei ole yhtään herkkujen perään :) Koska lelut ei hirveästi motivoi ja namikipolle Meeko karkaa hieman liian usein jättäen esteen väliin, täytynee hankkia tällainen namidummy http://www.berrastore.fi/namidummy-p-902.html Berralta. Ideana on opettaa koiralle, että penaalin sisällä on namia ja suorituksen lopussa heittää se viimeisen esteen yli, jolloin koira hakeutuu sen luokse, jonka jälkeen se saa penaalin sisältä herkun. Helppoa, eikö?

Viimeisen viikon aikana on vilkahtanut toivo siitä, että Meeko saattaisi oppia kepit. Elinan kurssilla ollaan käytetty koko aitaa, TSAU:ssa olen opettanut kahdenkertaisilla ohjureilla. Eilen Meeko vihdoin tajusi, kuinka sitä takapuolta tulee heittää keppien välissä, joten rohkenin treenien lopuksi kokeilla yksinkertaisilla ohjureilla. Ja sehän pujotteli! Vielä kun saadaan puomin alastulo varmemmaksi, niin kaikki alkaa näyttää paremmalta kuin hyvältä. Siksi uskallankin jo suunnitella paria möllikisaa alkusyksylle ja lokakuussa Meekon tullessa kilpailuikään mennään starttaamaan ykkösiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti