Möllikisakokemus II: Ei mennyt putkeen vaan A:han

Eilen käytiin epikset ATT:lla. Koira yllätti omistajansa karkaamalla lähdössä ilman merkkiä hyppyesteen ohi kohti A:ta. Hölmistyneenä tajusin, että tämä taisi olla tässä. Otettiin kuitenkin rata alusta ja päästiin kaksi hyppyä ennen kuin Meeko oli taas A:lla. Kolmas kerta toden sanoo ja tehtiin tosi nopea kokonaissuoritus, mitä nyt keskimmäinen putki mentiin väärästä päästä, mutta se ei enää vaivannut alkumöhläilyjen jälkeen. Tuloksena siis HYL ja kurinparautus lähtökäskyn odottamisesta :) Ohjaaja oppi, ettei kannata käydä treenaamassa nopeaa A:n suorittamista juuri ennen kisaa ja että aina ei voi olla plokkaamassa putken väärää päätä :) Tästä on hyvä jatkaa.

Torstaina alkoi Elinan tekniikka1-kurssi, jossa opittiin vekkaamaan. Elinalta rohkaiseva kommentti, että Meeko on kisakunnossa, jos kepit menee. Nyt siis 3 viikkoa aikaa treenata kepit kuntoon ja putken päitä ennen virallista starttia 16.10. Täältä me tullaan...

Tired but happy

Uuvuttava viikonloppu Punkalaitumella takana. Saldona uusia tekniikoita agilityssa, hajujäljen oivaltaminen, näyttelymuuvien ymmärtäminen ja vatsallinen vaaleita sämpylöitä. Se siitä karppauksesta :) Menneen viikonlopun kunniaksi palkitsen teitä juhannuksena otetuilla kesäkuvilla, joita taisin lupailla jo monta kuukautat sitten.

Sukulaisia tapaamaan

Tänään suunta kohti Punkalaidunta, jossa järjestetään Mikälie-päivät, eli tapahtuma, joka kerää yhteen Mikälie-kennelistä lähtöisin olevia koiria ja niiden omistajia. Luvassa agi-, toko- ja näyttelykoulutusta, match show sekä koiramaista tutustumista. Saas nähdä, josko Meekonkin lähisukulaisia olisi ilmestynyt paikalle ja onko minkäänlaista tunnistusreaktiota luvassa :) Allekirjoittanut keskittää voimansa agilityn treenaamiseen, josko tämän vkl jälkeen kepit menisi kuin vettä vaan ja puomillekin saataisiin vauhtia. Keppien sujumisesta onkin jo näkynyt hyviä merkkejä, enää Meeko ei fuskaa viimeisellä, mutta vauhti on vielä aika verkkaista. Eiköhän se siitä, kun kärsivällisesti odottaa, sanoo T. Samalla se tietää, ettei allekirjoittanut tunne sanaa kärsivällinen.

On se taitava!

Perjantain epikset möllikisassa ohi ja sijoituksena hieno 3./8. -15,35. Aivan upea ekakertalaisen suoritus, varsinkin kun rata ei ollut ihan pässinlihaa ja omistaja meinasi kiilata koiran radalta puomin jälkeen vaihtamalla puolivalssin valssiin :) Katsokaa vaikka itse täältä. Palkinnoksi lähti mukaan ruokaa ja uusia leluja. Upea suoritus palkittiin lihapullilla. Ei huono tapa viettää perjantai-iltaa. 

Tänään taas käytiin tekemässä hieman keppitreeniä ja hakemassa nopeutta puomille. Ensi viikolla Mikälie-päivät Punkalaitumella ja puolittainen muutto Helsinkiin. Syyskuussa käydään Noora Keskievarin viikonlopputreenit, aloitetaan Elinan Tekniikka1-kurssi ja kisataan vielä muutamat epikset. Lokakuun eka startti senkun lähenee ja tavoitteetkin on lyöty lukkoon syksyn kisakaudelle...

Ready, steady, go!

Huomenna se koittaa, Meekon ensimmäinen möllistartti. Mini mitteli Meeko tekee avausesityksensä Rähmä-Käpälien epiksissä Uudessakaupungissa klo 17 jälkeen. Kilpailun haasteena lienee fanijoukkojen piilottaminen suorituksen ajaksi, pojulla kun on tapana mennä etsimään herkkuja T:ltä tai kilpailua seuraamaan tulevalta A:lta :)  Siinä ohjaaja saattaa jäädä toiseksi! Tulospäivitys huomenna kuvien kera.

Ihme ja kumma

Paluu pitkältä kesäisestä päivitystauolta. Juhannuksen jälkeen olemme saaneet ihmetellä yhtä sun toista ja nyt alkaa puhaltaa uudet tuulet!

Kuukausi takaperin Meekon iski paha virus, Parvoksi olemme sitä jälkikäteen epäilleet. Oireet alkoivat illalla ensin ripuloinnilla ja yö meni jatkuvasti oksentaen. Emme vielä siinä vaiheessa epäilleet mitään vakavaa. Seuraavana aamuna U:kiin ajellessa oksentaminen jatkui viiden minuutin välein. Ruoka ei maistunut, mikä on historiallista tämän koiran kohdalla. Tälle kun kelpaavat yleensä kaikki kurkusta pilaantuneisiin, maastosta löydettyihin kebab-annoksiin :) Vein Meekon hoitoon ja soitin eläinlääkärille. Puolilta päivin se sai nestettä suoraan suoneen, mikä tuli yökkäysrefleksinä ulos. Pahoinvointilääkettä mahaan ja uusi yritys. Yökkäysrefleksin sijaan nämä nesteet tulivat välittömästi ulos peräpäästä. Antibiotti esti jälkimmäisen reaktion ja Meekon kuivuminen saatiin estettyä. Käytiin vielä iltapäivällä Turussa eläinlääkärissä kuvalla, mutta mitään ei onneksi löytynyt. Eli maastosta tai toiselta koiralta saatu virus oli diagnoosi. Viruksen voimakkuus vain yllätti meidät kaikki. Hoidoksi sitten pahoinvointilääkettä ja antibiottikuuri sekä kuivamuonan sijaan keitettyä puuroriisiä, raejuustoa, kanaa ja seitiä. Nam! Seuraavana ongelmana olikin siirtyminen viikon jälkeen takaisin omiin raksuihin. Ilmeisesti raksujen kovan ravintopitoisuuden takia maha meni uudelleen veteläksi. Tästä on nyt pikkuhiljaa päästy eroon syöttämällä ensin toisia raksuja ja nyt pikkuhiljaa siirrytty takaisin alkuperäiseen ruokaan. Onneksi tästä selvittiin säikähdyksellä, vaikka hoidon jälkeen Meeko olikin apaattinen vielä useamman päivän. Sen opin, että pitäisi heti reagoida, kun koira ei ole oma itsensä ja mennä suorintä tietä eläinlääkäriin. Onneksi Meeko on hyväkuntoinen nuori mies eikä enää pentu, jolle tauti olisi voinut olla kohtalokas.

Meeko veneilemässä, lovin' it

Muuten kesä on mennyt agilitya omatoimisesti treenaten, kun kurssit ovat kesätauolla. Kepeissä ollaan nyt tehty läpimurto, nehän sujuu! Vauhti ilman ohjureita ei ole vielä päätä huimaava, mutta se ei minua vielä häiritse. Nyt treenataa ilman ohjureita ja ohjureilla, jotta saataisiin se ohjureillä näytettävä varmuus myös normaalisuoritukseen. Elokuun lopussa olisi tarkoitus käydä yhdet möllikisat, syyskuussa sitten Mikälie-päivillä vähän treeniä, Noora Keskievarin vetämä lauantaikoulutus,toiset möllikisat ja Elinan tekniikkakurssi1. Lokakuussa sitten vielä yhdet epikset alle ja 16.10. Meekon ensimmäinen virallinen startti. Huimaa, se tulee nopeasti.

Juhannus meni

Uimisen välillä ehdimme ihailla tulta grillikatoksessa. Meekon viikonloppu meni kaisloja noutaessa ja tulevaan kämppäkaveriin tutustuessa. Pisteet M:lle koulutustuokioista muiden mölkky-pelin aikana :) Uimamaisterikuvia luvassa myöhemmin viikolla.

Kuin uitettu koira

Viime viikonloppu meni mökkeilessä. Lähes tauoton sade sai itseni pysymään sisällä takan ääressä, mutta Meekoa ei paljon ilmat harmittaneet. Jätkä oli onnessaan, kun Tortti oli täynnä erilaisia vesilintuja, jotka lähtivät lentoon, kun itse spurttasi rantaan. Uintia ja lintujahtia tulikin harrastettua useamman kuukauden edestä, mikä näkyi sunnuntain dagen efter-kuntona, kun poju ei pystynyt muuhun kuin nukkumiseen :) Noh, heinäkuussa uudestaan, kun koskelot on poikineet ja jäljellä on enää nauravia lokkeja.

 Elinan agilitytreenit jäivät kesälomalle puolitoista viikkoa sitten ja nyt edessä onkin omatoiminen treenijakso, ennen kuin päästään oppiin taas elokuussa. Hankin Royal Canin Arenalle treenikortin viime maanantaina ja nyt olisi tarkoitus käydä treenaamassa pari kertaa viikossa elokuuhun saakka. Kesän tavoitteena olisi saada kepit menemään ilman ohjureita sekä vähemmän pelottavia keinukokemuksia alle. Viime torstaina Meeko menikin puolet vapaista kepeistä ihan omatoimisesti oikein, kunnes taisi tulla suorituspaineita ja jätkä poistui radalta :)

Tavoitteena olisi kisat parit möllit Turussa ensi syyskuussa ja hakea lisävinkkejä parista viikonloppukoulutuksesta. Lokakuun 15. Meeko tuleekin kisaikään ja jos kaikki menee niin kuin ollaan suunniteltu niin ensimmäinen startti olisi edessä 16.10. ATT:n kisoissa. Hieman jännittää, saadaanko paketti kasaan siihen mennessä... Sitä odotellessa viikonloppuna olisi edessä juhannus ja lähdetään porukalla mökkeilemään. Mökkikavereille varoitus, tämä jätkä on erikoistunut pusuherätyksiin 06.30!

Äidin kasvimaalla

Ensimmäinen ulkona

Vilka köttbullar!

Eilen käytiin TSAU:n alkeisryhmän treeneissä ja vuorossa oli keinu. Jännitti etukäteen, kun Meeko aikoinaan kiipesi keinuun vähän liian innokkaasti ilman apua ja keinu pamahti alas. Traumaattinen kokemus oli nähtävästi unohtunut, niin innolla jätkä kiipesi lihapullien perässä keinun päähän ja jäi kiikkumaan hurmiossa. Tämän jälkeen yritin mennä pari hyppyestettä huonolla menestyksellä; tarjoamani nakit oli so last season verrattuna kouluttaja-Mirvan keinulla tarjoamiin lihapulliin. Onneksi meidän jätkä ei ole yhtään herkkujen perään :) Koska lelut ei hirveästi motivoi ja namikipolle Meeko karkaa hieman liian usein jättäen esteen väliin, täytynee hankkia tällainen namidummy http://www.berrastore.fi/namidummy-p-902.html Berralta. Ideana on opettaa koiralle, että penaalin sisällä on namia ja suorituksen lopussa heittää se viimeisen esteen yli, jolloin koira hakeutuu sen luokse, jonka jälkeen se saa penaalin sisältä herkun. Helppoa, eikö?

Viimeisen viikon aikana on vilkahtanut toivo siitä, että Meeko saattaisi oppia kepit. Elinan kurssilla ollaan käytetty koko aitaa, TSAU:ssa olen opettanut kahdenkertaisilla ohjureilla. Eilen Meeko vihdoin tajusi, kuinka sitä takapuolta tulee heittää keppien välissä, joten rohkenin treenien lopuksi kokeilla yksinkertaisilla ohjureilla. Ja sehän pujotteli! Vielä kun saadaan puomin alastulo varmemmaksi, niin kaikki alkaa näyttää paremmalta kuin hyvältä. Siksi uskallankin jo suunnitella paria möllikisaa alkusyksylle ja lokakuussa Meekon tullessa kilpailuikään mennään starttaamaan ykkösiin.

Speedy Gonzales

Tämän viikon agitreeneissä tajusin, että Meeko juoksee radalla huomattavasti minua kovempaa. Tieto aiheutti sekä iloa että tuskaa; Meekosta on kovaa vauhtia kasvamassa hurjan nopea agilitykoira, mutta toisaalta emäntä saa alkaa tehdä kovasti töitä pyrstölihaksiensa suhteen, jos aikoo pysyä koiran perässä... Ajattelin lähestyä tätä haastetta keskittymällä muutamaan uuteen asiaan. Ensinnäkin Meeko pitää saada irtoamaan esteille omatoimisesti entistä paremmin. Tällä hetkellä poju hakee esteitä hyvin, mutta lopulta palaa käteni ääreen. Tämä taas johtunee siitä, että targetin tyhjentämisen jälkeen olen kutsunut Meekoa luokse ja antanut namin, jottei kaveri lähtisi kiinnostumaan muista koirista. Muut koirat ovat nyt radalla unohtuneet (koirakavereiden tarkasta "valikoinnista" on ollut hyötyä!), mutta seurauksena Meeko hakeutuu radalla hieman liikaa lähelleni. Toinen korjailun aihe on oma juoksutyylini. Tavoitteena on alkaa treenata sprinttejä ohjausasennoissa. Minut voi siis tulevina viikkoina bongata Naantalista juoksemassa milloin käsi ojossa sivulla ja milloin "keilaamassa" mielikuvituskoiraani putkeen ja kepeille... Toivottavasti näillä nikseillä päästään eteenpäin! Muuten ratasuorituksemme ovat olleet nousujohteisia. Meeko rakastaa puomia ja putkia ja tekee välillä ihan omiakin suorituksia varsinaisten suoritusten välissä :)

Vierailulla Mamma-Mikäliellä

Lauantaina käytiin Stormissa moikkaamassa Mikälie-kennelin porukkaa ja hakemaan täydennystä ruokavarantoihin. Meeko siis pääsi tapaamaan sukulaisiaan, joista paikalla viisi mittelineitiä. Jätkä yritti hieman haistella, mutta topakasti tytöt näyttivät Meekolle oman paikkansa. Meekosta ei ole kehkeytynyt alkuunkaan sylikoiraa, toisin kuin näistä leideistä, jotka hakeutuivat syliin rapsutettavaksi. Lieneekö Meeko perinyt luonteensa isäntäpariskunnaltaan, kun mekään ei pysähdytä rapsutettaviksi :)

Puolen vuoden muonat lähti taas mukaan, lisäksi siankorvasuikaileita (kokonaiset kun ovat niin julmetun isoja) sekä mahalaukkupuikkoja, joista toivottavasti saan leikeltyä sopivan kokoisia koulutusnameja. Uutuunena otettiin kokeiluun strutsi-peruna -nappuloita, toivottavasti ovat herkkua! Samalla saatiin tarkempaa tietoa syksyn Mikälie-päivistä, josko tänä vuonna lähdettäis mukaan agiryhmäkoulutuksia silmällä pitäen. Päivä huipentui Meekon nostamiseen autoon ja ikkunoiden avaamiseen. Mutta kun kaveri ois halunnut jäädä lajitovereiden luokse, niin päättipä hypätä auton IKKUNASTA maahan, huh mikä pudotus! Hyvin on näköjään jalkalihakset treenattu, kun jätkä ei ollut moksiskaan pudotuksesta :) Kissamaiset liikkeet meidän koiralla...

Tänään luvassa ensimmäinen kurssikerta TSAUn riveissä, saas nähdä miten siellä pärjäillään.

Ageilya tauon jälkeen

Tänään pääsimme jatkamaan agility-opintoja jatkokurssin muodossa Hitti-areenalla. Ryhmä oli vaihtunut viime kerrasta, mikä sopi meille, kun nämä koirat eivät olleet Meekon mielestä niin kiinnostavia kuin alkeiskurssilla :) Puomi sujuu muuten loistavasti, mutta olenpa ollut liian höllö ja palkannut Meekoa pelkästä pysähdyksestä ja unohtanut kunnollisen nenäkosketuksen pois. Onneksi kaikki muut esteet sujuvat loistavasti. Putki on Meekon lemppari ja jätkä menee sinne välillä ihan ilman käskyäkin. Tehtiin myös yhdistelmä kepit-hyppy-putki-hyppy-hyppy valsseineen ja sylikäännöksineen ja saatiin se läpi puhtaasti viimeiset kerrat. Vielä kun emäntä muistaisi huudella koiraa tarpeeksi aktiivisesti seuraamaan itseään sylikäännöksen jälkeen niin hyvä tulee.

Kuvia

Talvi on ohi ja Meeko kaipaa silminnähden lumikinoksia, missä oli tottunut kieriskelemään. Hätä ei ole onneksi tämän näköinen, sillä korvikkeeksi ovat löytyneet lehtikasat. Eli ensin lätäkköön ja siitä lehtikasaan ja täydellinen kuorrutus on valmis :) Näyttää siltä, että seuraavana kuukautena ei lenkin jälkeen ole muuta mahdollisuutta kuin suunnata suoraan suihkuun...

Kävyt vaihtuivat talven aikana lumiköntteihin

Yksivuotispotretti

Päivän paistattelua, hieman häikäisee...

Pääsykokeista selvitty

Otimme eilen osaa ATT:n agilityn alkeiskurssin pääsykokeisiin. Pääsykoe sisälsi useampia osia: paikallaanolon ja luoksetulon, motivoinnin, luoksepäästävyystestin ja ohituksen. Meeko selviytyi kaikista osioista loistavasti ja pääsimme agilityn alkeiskurssille, joka alkaa kahden viikon päästä teoriatunnilla, jossa käydään läpi agilityn perusajatusta. Varsinaiset kurssikerrat alkavat toukokuun puolessa välissä. Tämän myötä treenaamme siis maanantaisin ATT:n porukassa ja torstaisin käymme Elina Jänesniemen opissa Hitti-areenalla. Nyt kun vielä saadaan Meekon kiinnostus pysymään ohjaajassa, niin eiköhän kehitystä ala syntyä. Innokas putkeenmenijä kaveri ainakin on :)

Yksivuotissynttäreitä juhlimme viime perjantaina, ruokalistalla rustoa, tonnikalaa ja maksalaatikkoa. Nam! Timon vanhemmat muistivat jätkää uudella semipehmeällä, rikkoutumattomalla pallolla, jossa jo tunnin leikin jälkeen komeili mahtavat purujäljet. Kestävyyttä kai sekin.

Vihdoin!

Meeko täyttää huomenna vuoden ja minä olen vihdoin saanut aikaseksi avata sen kunniaksi blogin. Alkuperäinen tarkoitus oli vuodattaa koiran pennun kanssa elämistä kaikkine lätäkköineen ja revittyine huonekaluineen, mutta koska blogin avaus viivästyi tänne asti, tämä ihana vaihe on jo ohitettu. Tämän vuoksi aioinkin keskittyä tässä blogissa enemmän kuvamaan (aikuisen) koiran kanssa elämisen autuutta ja agilityn ja tokon treenaamisen haastavuutta. Näyttelyaskeleiden ottamista unohtamatta....

Meeko (Mikälie Epeli) on siis 15.4.2010 syntynyt Mittelspitz-uros Mikälie-kennelistä Stormin perältä. Nimensä se on saanut Pocahontaksen pesukarhukaverilta, jolta Meeko on myös perinyt pohjatonta kaivoa muistuttavan vatsansa. Kaveri muutti meille viime kesäkuussa ja on sen jälkeen valloittanut sekä meidän että sukulaistemme sydämet. Olemme aloittaneet agilityn treenaamisen kuusi viikkoa sitten ja toko-harjoitukset alkavat toukokuussa. Ehkäpä uskaltaudumme myös johonkin näyttelyyn, kunhan Meeko joskus oppii, että sen vartalon tutkiminen ei ole kutsuhuuto painileikkiin :)